Punainen tupa ja perunamaa vai asunto ydinkeskustassa, kauppakeskuksen yläkerrassa? Tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista haaveilee edelleen asumisesta maalla, omakotitalossa, järven rannalla. Pääministeri Vanhasen esittämä puutarhakaupunkimalli sai hiljattain laajan kannatuksen kansalta, vaikka asiantuntijat sen tyrmäsivätkin.
Voiko sanoa että omakotitaloasuminen on suomalaisen asumisen perinteikkäin muoto? Kenties, mutta toisaalta suomalaisestakin esihistoriasta tunnetaan rivitalomaista asutusta ja jos perhekunnat asuivat omissa asumuksissaan, ne sijoitettiin lähekkäin pienelle alueelle, eivät hajalleen. Mutta kun nykyisin tonttimaasta on pulaa etenkin pääkaupunkiseudulla, asumistiheyttä on pakkokasvattaa rakentamalla uudet asuinalueet hyvin tiiviiksi. Myös vanhojen omakotitalotonttien pilkkominen useaan pieneen tonttiin on yleistynyt.
Omakotitalon malli lähti kehittymään 1600-luvun parituista ja edelleenkin omakotitalon pihapiiri muistuttaa hieman muinaista suomalaista pihapiiriä, jossa oli useita erillisiä rakennuksia, muun muassa sauna ja varastorakennuksia.
Omakotitalosta seuraava askel on paritalo tai rivitalo, jossa on oma piha tai terassialue. Rivitaloasuminen yhdistää sekä omakotitaloasumisen että kerrostaloasumisen parhaita puolia, etenkin jos rivitalo on kaksikerroksinen, jolloin asuntoon voi kuulua sekä piha tai terassi että parveke.
Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin Suomeen 1800-luvulla, pääasiassa Helsinkiin. Nykyään noin 40 prosenttia kaikista asunnoista on kerrostaloasuntoja. Kerrostaloissa on asuntojen lisäksi yhteisiä tiloja, muun muassa säilytystilaa, sauna- ja peseytymistiloja ja pesu- ja kuivaushuone pyykkejä varten. Kerrostalossa asuminen on parhaimmillaan yhteisöllistä ja ekologista, koska jokaisessa asunnossa ei ole omaa saunaa tai omaa pesukonetta.