Omistusasunto hankitaan yleensä lainaa ottamalla tai se saatetaan saada perintönä. Omistusasunnossa asuva maksaa kuukausittain lainanlyhennystä ja sen lisäksi asumismuodostaan riippuen yhtiövastiketta tai kiinteistöveroa. Edellistä maksetaan kuukausittain, omakotitalon kiinteistöveroa puolestaan vuosittain. Omakotiasuja hoitaa itsenäisesti myös kaikki muutkin asumismenonsa, sähkön, veden, jätehuollon jne. Asunto-osakeyhtiössä asuvien yhtiövastikkeessa on ns. hoitovastikeosuus, joka kattaa asuntojen ylläpitokulut eli ne kulut, jotka jäävät omakotitaloasujan itsensä hoidettaviksi. Rahoitusvastikkeella puolestaan maksetaan taloyhtiön lainoja ja remonttikustannuksia. Jos kerrostaloon tehdään esimerkiksi putkiremontti, yhtiövastikkeen rahoitusosuus nousee. Lisäksi asunto-osakeyhtiöt voivat periä erillisiä käyttömaksuja vedestä, taloyhtiön saunan käyttämisestä tai autopaikasta.
Omistusasuminen on sijoittamista tulevaisuuteen edellyttäen että asunnon arvo säilyy tai jopa nousee. Kun asunto on maksettu, asujien asumiskustannukset pienenevät, kun lainaa ei tarvitse enää maksaa. Toisaalta monet perheelliset ovat tässä vaiheessa elämäänsä siinä tilanteessa, että lapset ovat lähteneet kotoa; ikää alkaa tulla lisää ja asumistarpeet muuttuvat. Voikin olla, että asunnon vaihtaminen pienempään tuntuu houkuttelevalta ratkaisulta.
Koska laina-ajat ovat pidentyneet, omistusasujien talous on altis korkojen heilahteluille. Kun korot nousevat, asumiskustannukset voivat nousta nopeasti sille tasolle, että asuminen vie tuloista valtaosan. Pääkaupunkiseudulla tilanne on jo pitkään ollut se, että perheen molempien aikuisten on oltava ansiotyössä voidakseen hankkia omistusasunnon. Muualla maassa asuntojen hintataso on aivan erilainen, mutta ongelmana monella pienemmällä’ paikkakunnalla on se, että työpaikkoja ei ole.