Suomessa on yli 800 000 vuokra-asuntoa, joista noin puolet on vapaarahoitteisia ja puolet valtion arava- tai korkotukirahoitteisia asuntoja, joita omistavat kunnat ja erilaiset yhteisöt. Esimerkiksi Helsingissä vuokralla asuminen on hieman yleisempää (noin 47 prosenttia) kuin omistusasuminen. Vuokra-asuminen vähentyi 60-luvulla kun kaupunkeihin rakennettiin lähiöitä, joista maalta kaupunkiin töihin tulleet ostivat itselleen asuntoja. Ruotsissa ja Tanskassa vuokra-asuminen on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa.
Vuokra-asunnoista on koko ajan pulaa. Uusia vuokra-asuntoja valmistuu vuosittain liian vähän kysyntään nähden, etenkin pääkaupunkiseudulla. Kun vuonna 2000 uusia vuokra-asuntoja valmistui noin 10 000 kappaletta, luku oli muutaman vuoden kuluttua tippunut alle 3000 asuntoon. Vuokra-asumista rajoittavia tekijöitä ovat myös korkea vuokrataso ja se, että omistusasumista arvostetaan Suomessa enemmän kuin vuokra-asumista.
Vuokra-asuntojakin on mahdollista vuokranantajan luvalla remontoida, koska asunnon pitäminen hyvässä kunnossa on myös omistajan etu. Vuokranantaja yleensä maksaa remontointikustannukset, jos kyse on perustason remontoinnista, esimerkiksi seinien uudelleen maalaaminen tai tapetointi. Sen sijaan kalliita ”oman maun mukaisia” keittiö- ja kylpyhuonekalusteita ei kannata vaihdattaa vuokra-asuntoon.
Kaupungin vuokra-asuntoa haetaan kaupungin asuntotoimistosta. Jonot voivat olla melkoiset ja mitään takeita ei ole, saako asunnon alueelta josta sitä on ensisijaisesti toivonut. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on noin 42 000 vuokra-asuntoa, joissa asuu yhteensä yli 90 000 helsinkiläistä, keskimäärin joka kuudes. Kaupungin vuokra-asunnoista ei makseta takuita eikä vakuuksia.